Tiedosto sujahtaa nykyään muitta mutkitta pilveen, ulkoiselle kiintolevylle tai muistitikulle, mutta toista oli ennen, kun tallennusvälineet olivat nuoria.
Esimerkiksi levyke oli joskus ainoa ulkoinen väline, jolle pystyi tallentamaan omia tiedostojaan.
Myös ohjelmat piti asentaa levykkeiltä, ja ison ohjelman asennus saattoi olla jaettuna monelle levykkeelle, jotka piti laittaa levykeasemaan tietyssä järjestyksessä.
Jo ennen levykkeitä oli välineitä, joista joitain jopa käytettään edelleen.
Alla on kolme tallennusvälinettä, joita ei enää ole.
1. Reikäkortti
Reikäkortti saattaa tässäkin yhteydessä kuulostaa jo eksoottiselta, mutta se on tallennusvälineistä pitkäikäisin.
Reikäkorttia käytettiin ensi kertaa tietojen tallentamiseen Yhdysvaltojen vuoden 1890 väestönlaskussa, ja sitä käytetään maassa yhä paikoitellen ääntenlaskentaan.
Reikäkorttia on tarvittu moneen tarkoitukseen – kuten Yhdysvaltojen avaruusohjelman tarpeisiin – jopa 1980-luvulle saakka, mutta lopulta sähköinen tallennus syrjäytti reikäkortit.

Tieto syötettiin reikäkorteille reikäkorttikoneen näppäimistöllä.
© Shutterstock2. Levyke/Zip-levy
Levykkeet ovat monille tuttuja oman tietokoneuran alkuvuosilta.
Levyke keksittiin vuonna 1967, ja niiden yleisimpiä kokoja olivat kahdeksan tuumaa, 5 ¼ tuumaa ja 3 ½ tuumaa.
Myöhemmin levykkeistä kehitettiin edelleen Zip-asemiin ja Minidisk-soittimiin sopivia versioita, mutta ne hävisivät kilpailun muistitikuille ja flash-muistikorteille.
Nykyisille käyttäjille vanhanmallinen levyke on kaikkein tutuin lähes kaikkien tietokoneohjelmien tallennuskuvakkeesta.

Ennen jäykkäkuorista 3 ½ tuuman levykettä käytettiin muun muassa taipuisia 5 ¼ levykkeitä. Nämä tunnettiin myös nimillä korppu ja lerppu. Asemat olivat tietysti nimeltään korppuasema ja lerppuasema. Voi niitä aikoja.
© Shutterstock3. Magneettinauha
Kasettinauha on tuttu Commodore 64 -tietokoneita aikoinaan käyttäneille.
Magneettinauhat olivat ennen yleisiä, ja väline kehitettiin alkujaan Saksassa vuonna 1928. Ensin niitä käytettiin avokeloina, ja myöhemmin saatiin kätevämpiä nauhoja.
Kasettinauhurit olivat suosittuja 80- ja 90-luvuilla, ja sitten suosittiin sekä dds- että dat-nauhoja, joita käytetään yhä erityistarkoituksiin.
Jotkin yliopistot tallentavat myös edelleen tietoa vanhanaikaisille lto-nauhoille.

Magneettinauhaa käytettiin varsinkin tietojen varmuuskopiointiin suurissa järjestelmissä, joissa tietoa tallennettiin erityisille nauha-asemille. Nauha-asemia on edelleen saatavana.
© Shutterstock