Puhelimen antennit on sijoitettu ylä- ja alareunaan, minkä vuoksi puhelimen kosketusnäyttö ei peitä koko puhelinta. Kehitetyn menetelmän avulla antennit tarvitsevat vähemmän tilaa, jolloin puhelimen näytöstä voidaan tehdä suurempi ja puhelimen muotoilu on vapaampaa.
Aalto-yliopiston radiotieteen- ja tekniikan tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jonka ansiosta antennien käytössä siirrytään analogisesta digitaaliseen maailmaan. Nykyisin käytössä olevat antennit perustuvat pääosin puoli vuosisataa vanhaan tekniikkaan.
”Perinteisesti yksi antenni toimii yhdellä tai muutamalla taajuudella. Nyt voimme hyödyntää kehittynyttä digitaalielektroniikkaa ja yhdistää useita pieniä antennielementtejä toimimaan yhtenä antennina, joka saadaan digitaalisesti toimimaan millä tahansa taajuudella”, tohtorikoulutettava Jari-Matti Hannula toteaa.
”Tällöin esimerkiksi monet älypuhelimen sovellukset, kuten GPS, Bluetooth ja Wi-Fi eivät enää tarvitse omia antennejaan, vaan kaikki puhelimen tiedonsiirto voi tapahtua yhden, digitaalisesti ohjattavan antennin kautta. Tämä helpottaa osaltaan puhelimen suunnittelua ja mahdollistaa suuremman kosketusnäytön puhelimen kokoon suhteutettuna, koska antenneille ei tarvita yhtä paljon tilaa”.
Uuden antennin avulla on myös mahdollista saavuttaa seuraavan sukupolven matkaviestintälaitteille asetettu tiedonsiirtonopeustavoite, joka on 100–1 000-kertainen nykyiseen verrattuna. Lisäksi akun kesto paranee, kun uudella menetelmällä saavutetaan aiempaa korkeampi hyötysuhde.
Uuden menetelmän ansiosta antennista voidaan tehdä entistä laajakaistaisempi, mikä johtaa suurempaan tiedonsiirtonopeuteen ja parempaan kuuluvuuteen.
Antenneissa voidaan myös luopua analogiakomponenteista, joiden avulla perinteiset antennit viritetään toimimaan halutulla taajuudella. Tämä helpottaa antennisuunnittelua ja mahdollistaa aiempaa pienikokoisemmat ja säteilyhyötysuhteeltaan tehokkaammat antennit.
